Varhaiskasvatuksen erityisopettajien konsultatiivisen työn kehittäminen edellyttää sen sisältöjen, reunaehtojen ja käsitteellisen perustan ymmärtämistä

Artikkelissaan, Jokimies ym. (2025) syventää varhaiskasvatuksen erityisopettajien (VEO) konsultatiivisen työn ymmärrystä esittelemällä tunnistamansa kolme konsultatiivisen työn profiilia – mallintajat, neuvojat ja spontaanit toimijat. Tutkimus jäsentää VEO:jen konsultatiivisen työn moninaisena työtapana, joka muotoutuu erilaisissa toimintaympäristöissä rakenteellisten tekijöiden ohjaamana ja jonka tavoitteena on henkilöstön ohjauksen ja käytäntöjen kehittämisen kautta vahvistaa lasten saamaa tukea.

Tutkimus perustui 207 eri puolilta Suomea olevan varhaiskasvatuksen erityisopettajan (VEO) kyselyvastauksiin. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten VEO:t toteuttavat konsultatiivista työtään ja miten työhön liittyvät tekijät ovat yhteydessä heidän konsultatiivisiin työskentelykäytäntöihinsä. Tutkimuksessa tunnistettiin kolme konsultatiivisen työn profiilia: mallintajat (modelers), neuvojat (advisors) ja spontaanit toimijat (spontaneous practitioners). Profiileilla oli useita yhteisiä piirteitä, mutta ne erosivat siinä, miten eri konsultatiivisen työn muotoja painotettiin.

Mallintajat korostivat henkilöstön ohjaamista konkreettisen toiminnan kautta osallistumalla lapsiryhmätyöhön mallintamalla ja yhteisopettamalla sekä havainnoimalla ja reflektoimalla henkilöstön pedagogisia käytäntöjä. Neuvojat painottivat erillisiä ja muodollisempia, ongelmanratkaisuun keskittyviä konsultaatiokeskusteluja sekä asiantuntijaroolia, erityisesti yksittäisten lasten tuen tarpeisiin liittyvissä kysymyksissä. Spontaanit toimijat puolestaan hyödynsivät kaikkia edellä mainittuja työskentelytapoja, mutta käyttivät myös nopeita ja epämuodollisia ratkaisuja, kuten käytäväkeskusteluja ja välitöntä tiedon jakamista spontaaneissa tilanteissa.

Vaikka konsultatiiviselle työlle asetetut tavoitteet olivat profiiliryhmien kesken pitkälti samankaltaisia, työn toteutustavat asemoivat profiiliryhmät eri tavoin suhteessa konsultatiiviseen työhön. Tämä heijastaa varhaiskasvatuksen monimuotoisia ja dynaamisia toimintaympäristöjä, joissa VEO:jen tekemä konsultatiivinen työ muotoutuu useiden reunaehtojen ohjaamana. Samalla huomionarvoista on, että suurin osa VEO:ista ei ollut saanut minkäänlaista konsultatiiviseen työhön liittyvää koulutusta. Tässä tutkimuksessa konsultatiivinen työ ymmärrettiin laajempana käsitteenä, joka ylittää perinteisen konsultaatiokeskustelun rajat ja sisältää myös mallintamista sekä käytännönläheisempää ammatillista ohjausta lapsiryhmässä.

Tulokset osoittavat, että VEO:jen konsultatiivinen työ toimii keskeisenä lasten tuen vahvistamista tavoittelevana tekijänä, mutta se näyttäytyy varhaiskasvatuksen kentällä hyvin monimuotoisena. Konsultatiivinen työ on aina kontekstisidonnaista, eikä sen toteutukselle näin ollen ole tunnistettavissa yhtä yleispätevää tapaa. Lähtökohdan tulisi kuitenkin olla tarkoituksenmukaisissa ja tutkimusperustaisissa konsultatiivisissa käytännöissä. Tämä edellyttää konsultaatiorakenteiden kehittämistä, konsultaatioon ja konsultatiiviseen työhön liittyvän yhteisen ymmärryksen vahvistamista sekä vallitsevien työskentelytapojen reflektiivistä tarkastelua. Konsultatiivisen koulutuksen puute muodostaa merkittävän haasteen konsultatiivisen työn toteuttamiselle ja korostaa siten tarvetta vahvistaa VEO:jen konsultaatio-osaamista sekä perus- että täydennyskoulutuksessa. Osaamisen vahvistaminen ei tue ainoastaan yksittäisten konsultatiivisten tilanteiden onnistumista, vaan luo edellytyksiä yhteistyöhön sitoutumiselle, yhteiselle kielelle ja jaetulle ymmärrykselle VEO:jen tekemästä konsultatiivisesta työstä. Lopulta konsultatiivisen työn keskeinen päämäärä on lasten saaman tuen vahvistaminen henkilöstön työtapojen kehittämisen kautta, mikä korostaa tarvetta tarkastella konsultaation vaikuttavuutta nimenomaan lasten tasolla.

Scroll to Top