Tutkimusartikkeli: Karhu ja Heiskanen (2025) syventävät ProVaka-mallin implementoinnin ymmärrystä tarkastelemalla kehittämisprosessia kolmen keskeisen ulottuvuuden kautta: rakenteet, ymmärrys ja kokeilu. Tutkimus jäsentää kehittämistyön syklisenä prosessina, jossa yhteisö rakentaa inklusiivista toimintakulttuuria palaamalla jatkuvasti rakenteiden vahvistamiseen, teoreettisen ymmärryksen syventämiseen ja uusien käytäntöjen kokeiluun.
Tutkimus perustuu 18 ProVaka-tiimien päiväkirjamerkintöihin puolentoista vuoden koulutusprosessin ajalta. Koulutusprosessin tavoitteena oli rakentaa yhteisöllisiä, ennakoivia ja osallistavia käytäntöjä, jotka tukevat kaikkien lasten sosioemotionaalista kehitystä. Kehittämistyössä tunnistetaan kolme keskeistä osa-aluetta. Rakenteet (structures) ovat kehittämistyön organisointia ja yhteisössä tapahtuvaa viestintää, kuten päiväkotien ProVaka-tiimien muodostamista ja materiaalien jakamista. Rakenteiden luominen auttaa varmistamaan, että kaikilla työntekijöillä on mahdollisuus osallistua ja saada tietoa sovituista toimintatavoista.
Ymmärrys (comprehension) tarkoittaa ProVaka-mallin teoreettisten periaatteiden sisäistämistä ja soveltamista arjen työhön. Tähän sisältyvät myös henkilöstön sitoutuminen ja kyky kriittisesti arvioida käytössä olevia työtapoja. Kokeilu (experimentation) kuvaa vaihetta, jossa sovittuja toimintatapoja testataan käytännössä, esimerkiksi myönteisen palautteen antamista lapsille ja aikuisille. Kokeiluun liittyy usein innostusta mutta myös epävarmuutta. Avoin keskustelu, kollegiaalinen tuki ja kokemusten jakaminen auttavat arvioimaan, mitkä käytännöt toimivat ja mitä pitää muokata omiin olosuhteisiin sopiviksi.
Päiväkotien ProVaka-tiimit toimivat muutoksen mahdollistajina, mutta onnistunut toteutus edellyttää, että kaikki kasvattajat ymmärtävät ja sitoutuvat yhteisiin tavoitteisiin. Tuloksissa todetaan, että muutos kohti inklusiivista toimintakulttuuria on hidas ja yhteisöllinen prosessi. Se ei etene lineaarisesti, vaan edellyttää jatkuvaa paluuta rakenteiden vahvistamiseen, ymmärryksen syventämiseen ja uusien kokeilujen tekemiseen. Olennaista on siirtää huomio yksittäisten lasten ongelmakäyttäytymisestä koko yhteisön toimivuuteen ja oppimisympäristön kehittämiseen. ProVaka-tiimit ovat avainasemassa, mutta onnistuminen edellyttää kaikkien työntekijöiden osallistumista ja pitkäjänteistä yhteistyötä. Kirjoittajat muistuttavat, että inklusiivisen varhaiskasvatuksen kehittäminen tarvitsee myös rakenteellista tukea: aikaa yhteiseen suunnitteluun ja johdonmukaista kuntatason ohjausta, jotta käytäntöjen juurruttaminen olisi mahdollista.
Alkuperäisen artikkelin viite: Karhu, A. & Heiskanen, N. (2025) Developing inclusive early childhood education through positive behaviour intervention and support: Structure, comprehension, experimentation. Journal of Research in Special Educational Needs, 25, 777–787. https://doi.org/10.1111/1471-3802.70010
